Italy.. love or hate?

Oon näiden 3 vuoden ja viiden kuukauden aikana tullu siihen tulokseen, et Rooma on sellanen kaupunki, jota joko vihaa tai sit sitä rakastaa. Yhtenä päivänä naurattaa niin, et on kyyneleet silmissä, ja toisena päivänä sitä raivoo naama punasena ja koittaa muistaa, miks ihmeessä tänne muuttikaan!

Kolme viikkoa melkeen jo töitä takana, mut huomenna ei tarviikaan mennä ku on liikennelakko.. mun piti mennä oikeustalollekin hakemaan yhteen käännökseen pari leimaa ja allekirjotusta, mut enpäs voikaan mennä. Ihanaa tässä on se, että voin viettää illan Feden kaa heti ku se tulee futispelistä, ja huomenna voin herätä ihan rauhassa opiskelemaan, sit opetan tunnin Fabriziolle enkkua, sit salille steppailee ja illalla Jacopolle pizzalle. Jacopo on mun vanha kämppis, mennään isolla porukalla sen luo ja sain just tietää et se asuu yhen iiiihanan leipomon/kahvilan lähellä, joka tekee ihania kroissantteja keskellä yötä, njami... pitäsköhän ottaa yks valkosuklaa tai kinder-kroissantti.... ;)

Kämmpiksistä puheen ollen, mulla on ihan mahtavat kämppikset tällä hetkellä. Harvemmin on koko talo täynnä kivoja tyyppejä! Ios on sama vanha kuubalainen dj, nyt on senkin kanssa jo yli 2 vuotta yhteiseloa, sit taloon tuli just uus tyttö, Eleonora, sosiaalityöntekijä, aivan ihana ihminen joka on leiponu meille vaikka mitä hyvää mmmm... Sit on Antonella Napolista, lastentarhanopettaja, ja Giovanni, aivan mahtavan hauska tyyppi, Pietro ja Pietron tyttöystävä Ania, joka käytännössä asuu meillä, ja Riccardo. Syödään joka ilta yhdessä, joku kokkaa jotain ja sit istutaan iltaa yhessä ja jutellaan ja nauretaan.

Tein elämäni ensimmäisen lasagnen viime viikolla, meitä oli 10 ihmistä syömässä ja se oli hyvää, paitsi et poltin käteeni aika pahan haavan ja jouduin hakee Paolalta rasvaa ja sideharsoa. :/

Mut kaikki on jotenkin vaan tosi hyvin nyt. Oon super stressaantunu, mut toisaalta, oon vaan sellanen, et mitä aktiivisempi elämä mulla on, sitä onnellisempi oon sit kuitenkin. Nautin aina jos mulla on parikin tuntia illalla yksin kotona, omassa rauhassa, ku se on aika harvinaista herkkua. Huomenna aamulla taidankin ehdottaa Fedelle jos mentäis ulos aamupalle.. aamucappuccino <3.

Ainiin, tietty juon taas kahvia ku herään joka aamu klo 7.30 enkä millään pääse ajoissa nukkumaan....ku on vaan niin ihanaa.... elää.

Käännöstöitä ja korkokenkiä

Huh huh mikä viikko!

Miten voi olla näin VÄSYNYT??? Koko viikko ollu niin paljon hommaa, että.... Työt on siis heti alkanu, joka päivä klo 10-14 ja torstaina sain myös ensimmäisen käännöstyöni; 14 sivua pitkä italialainen teksti piti kääntää englanniks, oli aika työläs mutta meni läpi ja sain sen ajoissa lähetettyä pomolle. :)

Sit tietysti alotin heti taas kuntosalin Lindan kanssa, vaikka kuukauden tauon jälkeen tuntukin, kun ei ois ikinä aerobicissä kaynytkään! Oli aika rankka tunti.. Mut parempi niin!

Viikonloppuna olikin sit taas paljon hommaa; perjantaina mentiin Feden veljen, Fabion, tyttöystävän,Ludovican,20-vuotissynttäreille ja... siellä ei ollu ollenkaan alkoholia ja kukaan ei juonu siellä! Oli vähän taas kulttuurishokki ton Suomessa vietetyn 3 viikon jälkeen.. ;) Siellä oli siis ruokaa, musiikkia ja... limua! Uskomatonta...

Launtaina mentiin isolla porukalla Danielle ja Sashalle pelailemaan Gennaron tuomia lautapelejä, mm. yhtä "Uppsala"-nimistä! ;) Mä ja Linda oltiin aika, noh, nolo parivaljakko kun kummallakaan ei oo mitkään maailman syvimmät maantiedon tuntemukset... no, mut hauskaa oli!

Tänään oon menny perus sunnuntai-pranzolle Feden isän luokse, ja sit oon vähän lukenu tenttiin. En tarpeeks, mut vähän.

Huomenna aamulla pitääkin klo 8.30 olla toisella puolella Roomaa oikeustalossa kun mun pomo näyttää mulle,miten siellä virallistetaan käännökset. Taidan siis mennä aikasin nukkumaan tänään, Fede menee Gianlucalle pelaamaan pokeria, eli ehkä jopa pääsen aikasin nukkumaan! :D

On kyllä ihan erilaista olla töissä, siitä saa ihan erilaiset kiksit kun opiskelusta.. vaikka tää työpaikka onkin vaan ihan mitätöntä harjottelua, tuntuu silti mahtavalta päästä vähän lähempää kattomaan, miten oman alan hommia Italiassa hoidetaan. :)

Mitä tulee ikävä Suomesta?

Näitä ihania kaveri-iltoja. Ruokaa, viiniä (opin vielä juomaan sitä, lupaan..), juttelua. Perhettä.
Taas on muka mennyt kolme viikkoa täällä? Vastahan mä tulin... Vaikka oon mä kyllä aika paljon puuhastellukin.
Keskiviikkona vietin mahtavan tyttö-illan eräiden mahtavien naisten kanssa, ja sielläkin hurahti taas monta tuntia jutellen ja nauraen. Loppiaisena saatiin perinteen mukaisesti loppiasnoidalta sukka, joka ei kylläkään enää näytä 'roikkuvan' keittiössä pään yläpuolella, taitaa olla pää vähän korkeammalla nyt, kun silloin..
Ilta hurahti Katan kanssa jutellen (mihin se meiän leffa jäi?:D oli taas niin paljon asiaa.. :) ), ja tänään oon ehtiny ihanan Minden kaa leffaan, viettää alkuillan perheen ja perheystävien kanssa, ja sit ihana ilta Lauran luona parhaalla mahdollisella kokoonpanolla: (L)Aura ja Sara. (Saran keksimä hauska tapa yhdistää mut ja Laura yhteen ainoaan nimeen, heh.)
Nyt väsyttää mut teki vaan mieli kirjottaa, et.. tätä tulee taas niin ikävä. :/

I'm back! :)

Jep jep, tänään taas ajattelin, että pakko ottaa tää blogi takasin ku en saa aikaseks kirjotettua oikeeta päiväkirjaa ku ei oo muka koskaan aikaa, mut haluisin sit kuitenkin, että tietyt jutut säilyis, niin... kirjottelen sit tänne. :)

Taas on tää joululoma hurahtanut ohi niin äkkiä.. sunnuntaina takas kotiin nro 2. ;) Siis Roomaan. Odotan kyllä sitäkin innoissani ku sit alkaa heti työt aamusin ja sit pitäs lukea tentteihin iltapäivällä, ja ihana nähdä Fedeä ja italialaisia kavereita taas. :)
On kyl ollu taas ihanaa kotona, oon vaan relannu ja tavannu kavereita ja tietty juonu paljon kaakaota varastoon kun sitä ei tuu taas juotua Roomassa.

Kiitos muuten typyt vielä aivan mahtavasta uudesta vuodesta! Ollaan nyt nää kaks uutta vuotta vietetty kolmisin ja mahtavaa on ollu! <3
Mulla on taas se 'mitä mä NYT teen'- vaihe, ku tää kolmivuotinen tutkinto lähenee loppuaan (tai no ei nyt ihan vielä mut mä alotan aina stressaamaan hyvissä ajoin....), niin.... mitä sit??? Tuntuu, et elämässä tietää aina vaan hetkellisesti, missä on menossa ja mitä aikoo tehdä lähitulevaisuudessa, sit joku koulu loppuukin muutamassa vuodessa ja sit pitäis TAAS tietää, mitä haluaa tehdä. Toisaalta haluisin jo työelämään, toisaalta ehkä kannattais jatkaa opiskeluja... who knows.

Mut nyt tää typy lähtee Liisalle glögille. :) Vi ses!